Äidin haave kansallispuvusta

Äitini Aune on syntynyt vuonna 1933 Pohjois-Karjalassa. Hänellä on ollut haave kansallispuvusta jo nuorena tyttönä. Kansantanhujen myötä pukua olisi tarvinnut usein, mutta äiti joutui käyttämän lainapukuja kun omaa ei ollut. Perheen hankintoihin ei mahtunut kansallispuvun osto. Neljä tytärtä olisivat varmaan mielellään kaikki halunneet jotain niin ihanaa.
Äiti muutti 1950- luvun alussa opiskelemaan Poriin ja perusti perheen heti opiskelujen jälkeen, joten jälleen neljän lapsen kanssa pukuhaave sai odottaa. Perhe asettui asumaan Heinolaan.
Aune äiti toteutti unelmansa kansallispuvusta kun vuonna 1965 minä täytin 9 vuotta: sain lahjaksi Hämeen puvun! Puku oli minulla käytössä perhejuhlissa, koulun juhlissa ja aina juhlapukua tarvittaessa. Minulta puku siirtyi pikkusisarelleni Aulille. Aulilta puku kulkeutui Savonlinnaan serkuille, äidin sisaren Pirkon tytöille Pia-Riitalle ja Pirjolle. Pirjon jälkeen pukua ovat käyttäneet äidin nuorimmen sisaren Ullan tytär Tuija Varkaudessa, josta puku palasi hetkeksi Heinolaan sisareni tyttärelle Lauralle ja siirtyi taas Pirjo-serkun tyttärelle Elinalle. Nyt Elina on kasvanut ulos tästä Hämeen puvusta ja puvun seuraava mahdollinen käyttäjä on Lauran tytär Tiitu, melkein 9 vuotias neiti Salossa. Vielä suvussa on kasvamassa puvun käyttäjäksi Aulin pojan tytär Eimi, 3 vuotta. Hämeen puku on ollut mieleinen ja kierrätys on ollut tehokasta. Esiliina on uusittu kerran.

Muita pukuja äidin suvussa on ollut sen verran, että kaikki sisarukset ovat oppineet kansalispukujen käytön. Ritvalla oli Jalasjärven puku, joka siirtyi hänen kuoltuaan Pirkon ja edelleen Pia-Riitan käyttöön. Pia-Riitta käyttää pukua aktiivisesti erilaisissa juhlatilaisuuksissa ml. kummitätinsä hautajaisissa. Jalasjärven puvusta ovat alkuperäisiä osia hame ja liivi, muita asusteita on vuosien myötä tarvinnut jo uusia. Pialla on myös oikeat kansallipukuun kuuluvat kengät.
Aune ja Pirkko teettivät kankaat ja ompelivat itselleen Raja-Karjalan puvut vuonna 1983 kun Aune täytti 50 vuotta. Pirkon puku on punaruskealla hameella ja Aunen puku tumman sinisellä hameella. Aune-äiti luovutti pukunsa minulle täyttäessäni 50 vuotta v.2006. Pirkko on käyttänyt pukujaan aikanaan Olavinlinnassa Oopperan paikannäyttäjänä ja kaikenlaisissa juhlissa varmaan kaikkein ahkerimmin, käyttää edelleen 82 vuotiaana.
Pirkon tyttärelle Pirjolle on tehty aikuiskoon Sulkavan puku jo nuorena tyttönä. Sitä on ensin pienennetty ja sitten suurennettu kasvun mukaan. Tykkimyssykin on Pirjolla jo hankittuna.
Sisaruksista Ulla on tehnyt itselleen kansalaisopistossa Kaukolan puvun jo vuosia sitten, joten äitini sisarukset ovat kaikki saaneet kansallispukunsa aikanaan. Näin myös lapset ja lastenlapset oppivat kansallispukuperinnettä pukujen myötä.

Kansallispuvut ovat olleet suvun ”haaste” ja kunnia-asia käyttää, jolloin pukujen kierrätyskin on toiminut kautta aikojen.