5.11.2020
5.11.2020
Muistoni Jurvan kansallispuvusta.
Kansallispuku muistoni liittyy äidin Jurvan pukuun. Hän oli hankkinut puvun 1940-luvun alkupuolella, jatkosodan aikana. Äiti oli silloin nuori tyttö,
hento 52 kiloinen. Nuorena ollessani heräsi kiinnostus pukuun ja muistan sovitelleeni , sekä ihailleen sitä usein.
Oli vuosi 1964, lähdin juhannustansseihin Kajasteenlavalle Nurmekseen. Puin päälleni ihailemani kansallispuvun. Se oli hienoa 17-vuotiaalle neitokaiselle ja tanssia kaunis puku päällä.
Sillä reissulla tapasin tulevan mieheni! Illan aikana katseemme kohtasivat, joka oli sykähdyttävä, jalat alta vievä kokemus. Katse ja silmät jäi mieleen.
Viikkoa myöhemmin sattumalta tapasimme jälleen tansseissa. Kello oli 22.00 kun jenkka alkoi soimaan ja hän tuli hakemaan tanssiin. Se olikin
sitten menoa, tanssimme loppuillan yhdessä ja halusi ” saatella” kotiini. Oli kesä, nukuin ylhäällä vinttihuoneessa ja otin hänet sinne.
Kansallispukuni oli hengarissa seinällä. Nähdessään sen totesi, että juhannuksena Kajasteella näki tytön samanlaisessa puvussa ja ihastuneensa.
Tiesin, että se olin minä, olinhan ainoa tyttö Jurvan kansallispuvussa.
Ihastuiko mies minuun vai pukuun, tai molempiin! Siitä alkoi rakkaustarinamme ja jatkuu edelleen. Pian ( 19.12.20 ) tulee 55-vuotta yhteistä
” jenkkaa ” tanssien.
Käytän edelleen kansallispukuani vuosittain karjalaistenjuhlissa ja erilaisissa tapahtumissa. Jurvan puvun käydessä pieneksi vuosien varrella,
nyt sen omistaa siskoni . Sukujuureni on Antreasta, niin omistankin nyt Antrean kansallispuvun.
Mielestäni kansallispuku on hienoin ja arvokkain juhlapuku!
Lisätietoja
amanuenssi
Marja Liisa Väisänen
marja.liisa.vaisanen@jyvaskyla.fi
050 311 8247