Kansallispuku – puku moneen tilaisuuteen

Minulla on kaksi Munsalan pukua, tytön ja aikuisen. Tytön puvun sain aikanaan 50-luvulla, kun kuuluin useamman vuoden ajan Kalevalaisten Naisten Helkatyttöihin. Käytin pukua ylpeänä sen kauneudesta sekä Helkatyttöjen että Kalevalaisten naisten tilaisuuksissa, joissa me tytötkin esiinnyimme. Esitimme tilaisuuksissa lausuntaa, jota harjoittelimme Kantelettaren runojen parissa Helsingin vanhassa Kestikartanossa joka viikon keskiviikkona. Mieliinpainuvimpia tilaisuuksia olivat osallistuminen Ritvalan Helkajuhliin 1950 – 60 -lukujen taitteessa; kunniakujassa seisominen Helsingin Vanhassa kirkossa Kalevalaisten Naisten Liiton ja Kalevala Korun perustajan, kirjailija Elsa Heporaudan hautajaisissa; sekä mahdollisuus kuulla Kestikartanossa viimeisimpiin runonlaulajiin kuuluvan paimenen, Teppo Revon esityksiä. Munsalan puku oli siis ahkerassa käytössä. Se oli käytössä myös kotoisissa juhlissa esim. jouluna ja myös kesäsunnuntaisin, kun perheemme ’flaneerasi’ keskustassa tai meni kyläilemään.

Aikuisen puku seurasi mukanani Yhdysvaltoihin vaihto-oppilasvuonna ja käytin sitä käydessäni esitelmöimässä Suomesta. Se oli myös ylläni 1980 Tallinnassa Viron Laulujuhlilla, joissa oli poliittisesti hyvin kireä tunnelma, mutta kansallistunteen voimakkuus siirtyi myös suomalaiseen osallistujaan ja oma puku antoi ryhtiä – ja lämpöä, sillä ilma oli kolea!

Kun oma perheeni asui Ruotsissa, olivat molemmat puvut yhtä aikaa tyttärieni käytössä erityisesti ruotsinsuomalaisten itsenäisyyspäivän juhlissa. Valkohiuksiset tyttäret näyttivät somilta Munsalan puvuissa ja nimesivätkin itsensä ’Elovena-tytöiksi’!

Kansallispuku on hieno ja arvokas asu, jota voimme mielihyvin ja ylpeinä käyttää!