Sjömanin sisarukset

Elettiin vuotta 1976 Vehmaalla.
Isämme täyttäisi seuraavana vuonna 60. Juhlat olivat suunnitelmissa. Jostain putkahti idea, että me siskokset pukeutuisimme kansallispukuihin.

Isämme monialaisena käsityön taitajana ja kädentaitojen arvostajana osti meille tarvikkeet pukuihin. Ne hankittiin Turusta Sylvi Salosen liikkeestä.

Valitsimme puvut mieltymystemme ja tyylimme mukaisiksi. Vanhimmalla sisaruksella on Jurvan, keskimmäisellä Kaukolan ja minulla nuorimmaisella, Tuuterin puku .Puvut valmistuivat muitten kiireitten keskellä. Itse hyödynsin käsityön erikoistumisopintojani kirjailemalla ko. oppitunneilla Tuuterin puvun kirjonnat. Ne veivät n 100 tuntia.

Isämme juhlissa olimme näyttävä rivi ja isämme sai olla ylpeä käsitöitä taitavista tyttäristään.

Seuraavien vuosikymmenten aikana puvuissa edustettiin usein ja monet kesähäät tuli tanssittua täysvillaisessa hameessa hikoillen.
Puku oli minulla myös omana hääpukunani ja kansallispukuperheemme täydentyi vielä, kun tein sulhaselleni Jussi-puvun ja vanhin sisaruksista teki tyttärelleen Munsalan puvun.
Erään kerran olimme sukulaishäissä kansallispuvuissammme ja meistä otettiin valokuva koivun katveessa.

Tähän valokuvaan palattiin v 2020 . Tätimme täytti 100 vuotta. Päätimme juhlistaa arvokasta tilaisuutta laittamalla taas kansallispuvut päälle.

Vähän liivinnyörejä piti löysätä tai etsiskellä saumanvaroja.

Päätimme ottaa taas valokuvan ja asettua samalla tavoin , samaan järjestykseen kuin 40 v sitten.

Kansallispukumme edustavat meille muistoja, perinteitä ja arvostusta, jota tunnemme edesmennyttä isäämme kohtaan.
Se valokuva edustaa myös meidän siskojen välistä ystävyyttä ja yhteenkuuluvuutta.