Kansallispukuni

Lapsuudenkodissani Suolahdessa oli yksi kansallispuku, jota käyttivät äitini ja isosiskoni. Isosiskoni oli pitempi kuin äitini, joten helmaa täytyi pidentää kun sisko käytti ja kun äiti käytti hän lyhensi sitä.. Lapsena ihalin tätä pukua.
Kun valmistuin ammattiin ja olin ensimmäisessä työpaikassani Äänekosken – Suolahden Seudun terveyskeskuksessa 1980-luvulla innostuimme työtovereittemme kanssa ompelemaan kansallispuvut itsellemme. Pääsimme K-S kansanopiston käsityöopettajan Eine Rautavirran ohjaukseen. Materiaali tilattiin Vuorelmalta. Luonnollisesti valitsin Keski-Suomen puvun, koska molemmat vanhempanieni suvut olivat keskisuomalaisia. Hyvässä ohjauksessa puku valmistui ja siihen napitkin tehtiin käsin. Pukua käytin itsenäsisyyspäivinä ja kesäjuhlissa.
Muutettuani miehen matkassa Etelä-Karjalaan Imatralle töihin ja perheellistyttyä , hankin käytettynä molemmille tyttärille kansallispuvut. Tytöt käyttivät pukuja tanhuujien ja kuoron juhlissa. Välillä koko perheenä osallistuimme Itsenäisyyspäiväjuhliin kansallispuvuissa. Nämä tyttöjen kansallispuvut odottavat heidän lastensa käyttöä.
Monesti osallistuimme iäkkään äitini kanssa sukuseuramme ja erilaisiin tilaisuuksiin kansallispuvuissa. Olin Imatralla ommellut itse tykkimyssyn kansalaisopiston ryhmässä. Kun äitini kanssa kansallispuvut yllä liikuttiin, niin annoin äidille tykkimyssyni ja itse äidin tyttärenä pidin nauhoja.
Täyttäessäni 50 vuotta, pidin Imatralla työtovereille juhlat ja luonnollisesti pukeuduin kansallispukuun. Jäädessäni eläkkeelle ja myöhemmin muutettuamme takaisin Keski-Suomeen, Imatran kaupunki järjesti minulle juhlat, jossa olin kansallispuvussani ja juhlan lupuksi lauloimme Keski-Suomen kotiseutulaulun.
Minulle Keski-Suomen kansallispuku on vahvasti liittynyt
keskisuomalaisuuteeni ja erityisesti ollessani Imatralla, koin
voimakkaamin keskisuomalaisuuteni. Kotiseutulaulun sanoin …” täällä on kaikki mi kallista on”.