Kansallispukuni tarina ja monia siihen liittyviä kuvia, tapahtumia ja kallisarvoisia muistoja

Isoäitini Sally Zenger os. Karlsson oli kotoisin Ahvenanmaalta Finnströmmin kunnasta. Isoäitini Sally ja äitini Margit Katko os. Zenger olivat molemmat äärettömän taitavia käsitöiden tekijöitä. Käsityötaito on periytynyt sukupuolvelta toiselle, sillä siskoni Ritva Järvinen os. Katko on todella taitava käsitöiden tekijä. Hän on käynyt ammattikoulussa pukuompelijan opin, ja kuinka ollakkaan hän aikanaan perusti oman firman nimeltä Ritvan kansallispuvut. Hän ompeli Euran ateljeessaan useita erilaisia kansallispukuja sekä hääpukuja. Ennen omaa yritystään hänen taidot tulivat jo esille hänen ompelemallaan Tuuterin kansallispuvulla. Tuuterin kansallispuvussa on todella paljon ristipistotyötä, jonka täytyy olla siisti myös nurjalta puolelta.

Sukumme omistaa Ahvenanmaalla vielä isoäitimme synnyinkodin. Niimpä minä halusin aikanaan, että siskoni ompelisi minulle Finnströmmin kansallispuvun. 1980-luvun puolivälin tienoilla tilasimme Ahvenanmaalta kansallispukufirmasta tilaustyönä kudottavaksi vaadittavat kankaat. Tilaukseen kuului muun muassa hame, esiliina, liivikangas. Siskoni ompeli itse puseron sekä alushameen, ja minä kirjailin tykkimyssyyn kuuluvan koristeompeluksen. Meidän yhteistyömme oli siis todella sujuvaa.

Muistan, että minulla oli ylläni Finnströmmin kansallispuku vappuna vuonna 1986, kun pidimme tupaantuliaiset Laitilassa uudessa maalaistalossamme. Minä emäntänä olin todella ylpeä mieheni Reijo Junnilan rakentamasta maalaistalosta. Vanhan ajan maaseudun tarinoissa sanotaan, että maatalon isännällä on oltava pitkä parta sekä pystykorva, ja emännällä kansallispuku.

Työskennellessäni päiväkodissa lastentarhanopettajana meillä oli aina joka vuosi tapana viettää Kalevalan päivää, jolloin pukeuduimme kansallispukuihin. Lapsille valmistimme väinämöisenhatut pojille ja tytöille pirtanauhan mallisen päähineen. Ohjelmaan kuului tietysti tanhuja, pelimannimusiikkia, loruja ja vanhojen tavaroiden näyttely. Aikoinamme ompelimme myös päiväkodin lapsia varten niin sanotut ”kansallispuvut” esiintymisasuiksi. Olimme usein esiintymässä nämä hienot vaatteet yllä erilaisissa juhlissa Laitilassa. Opetimme lapsille erilaisia tanhuja, joista yleensä pidettiin kovasti. Tanhuimme muun muassa Tyttöjä, poikia – täs on parhaita, Lintu lensi oksalle, Piu pau papinkello, Piiri pieni pyörii, On neidolla punapaula ja Keinustuolin minäkin ostan. Kalevalan päivänä 28.2.1992 juhlimme Kalevalan 150-vuotis juhlaa näyttävästi.

Itsenäisyyspäivät 6.12 juhlat huomioimme joka vuosi, ja aina erityisen juhlavasti niin sanotut täydet vuodet. Meistä oli kallisarvoista viedä perinnettä eteenpäin juhlavasti ja kunnioittaa maamme vaiheita arvokkaasti. Askartelut, laulut, tanhut ja tarinat kulkevat lasten mukana sukupolvelta toiselle.