Kansallisia pukuja neljässä polvessa

Sortavalan laulujuhlat, 19-luvun alkuvuosikymmenellä, kuoroilla ja osalla yleisöstä kansallispuvut. Osallistujana Hilja Turunen Vuonislahdelta, isosiskonsa Edithin seurassa. Itsenäinen Suomi ja heimoaate oli nuorten mieleen..
Elämän vietyä Helsinkiin, Poriin ja Limingalle, Ouluun, Hiljalla ei ollut kansallispukua myöhemminkään. Kahdelle tyttärelle teetettiin Limingassa hämeen puvut sysmäläisen isän mukaan. Käyttö oli ahkeraa 30-luvun kansallisnielisissä riennoissa. Ne jäivät tytärten mieleen. Sota aikana kangaspula pakotti mustaamaan puvut moniin hautajaisiin. Minulle, 1956 syntyneelle lapsenlapselleen Hilja hankki 1963 Vuorelmalta Munsalan puvun, koska pidin sinisestä. Sitä käytettiin mm alakansakoulun kalevalan päivän juhlassa lausuessa, ja perhejuhlissa.
Kun tulin ylioppilaaksi, sain Tammelan kansallispuvun. Jota nyt täydennän ja muokkaan, Hiljan välinein. Valistan siskontyttöjä.. Perinne jatkuu
Hiljan reumatismin käpristämät sormensa eivät estäneet ranskalaisella reikäkirjonnalla koristettujen lakanoiden ja tyynyliinojen tekoa 4 lapselleen ja lastenlapsille.