Inga Pihlhjerta

1.10.2020

Kymiläinen minä

Kymin kansallispuku tuli minulle puolivahingossa. En siis valinnut pukua vaan se valitsi minut.
Tein itselleni Kotkan työväenopiston kansallispukukurssilla Viipurin läänin Pyhäjärven puvun 1970-luvun lopulla silloisilla ohjeilla ja saatavilla olevista materiaaleista hiukan soveltaen. Opettajana oli Tuula Tanttula.
Vuodet kuluivat ja ympärysmittani kasvoi kilpaa pukutietämykseni kanssa. Hankin pikkuhiljaa materiaaleja, että olisin voinut tehdä puvusta parannellun version. Paidan sain valmiiksi ja ostin hopeasoljen. Nyytinkipitsit tilasin Annika Eilolalta, viittasarkaa Sirkka Rissaselta ja tuttavan kautta sain edullisesti vetopoimuhamekankaan kahtena palana…mutta se aika vain ei tahtonut riittää tekemiseen.
Olen ollut Kansallispukuraadissa jäsenenä vuodesta 1995. Kymin puvun kokoaminen alkoi raadissa 1997 ja kun joku aika myöhemmin puvun asiantuntijaksi valittu Leena Stenberg ei voinut jatkaa, minut nimettiin asiantuntijaksi.
Rissasen Sirkka kutoi mallipukuun kankaita ja Tanttulan Tuula ompeli puvun osia. Kun kankaiden menekkiä pohdittiin, Tuula kysyi minulta, että laitetaanko sinulle samalla puku alulle? Hetken mietittyäni vastasin myöntävästi. Niin pukuni rupesi valmistumaan pikkuhiljaa ammattilaisten käsissä.
Neuloin itse sukat ja puolisormikkaat ja valmistin silmiriamon eli käsiliinan. Ompelin myös paitaan aliset ja kokosin verkkopitsitanun. Verkkopitsi on minulle rakas muisto isästäni. Kun olen saanut perinnöksi vähän rahaa, olen tavallisesti ostanut jonkun korun muistoksi. Nyt ostin verkkopitsin.
Äitini oli kymiläinen ja sitä kautta tämä on minulle hyvin sopiva puku. Tunnen oloni siinä kotoisaksi. Minusta kymiläisten kanssa oli mukava yhdessä tehdä tätä pukua ja yhteistyö jatkuu, kun teemme vielä ohjeita ja kaavoja.
Mukavaa on myös se, että Pyhäjärven puku löysi nettimyynnin kautta uuden omistajan, joka kantaa sitä ilolla.

Lisätietoja

amanuenssi
Marja Liisa Väisänen

marja.liisa.vaisanen@jyvaskyla.fi
014 266 0761
050 311 8247

 

 

Pin It on Pinterest