Sukupolvien puku

Anoppini oli innokas käsitöitten tekijä, joten kun kylän kudontapiirissä alettiin suunnitella kansallispuvun valmistamista, hän oli mukana.
Kahteen hameseen ja puvun liiviin tarvittavat kankaat ovat siis anoppini kutomat.
Kälyni ompeli ja koristeli pukuun kuuluvan puseron ja esiliinan sekä kirjoi vyötaskun ja valmisti pirtavyön artenomin opintoihinsa liittyen.

Kankaat ja muut tarpeet olivat varastossa usean vuoden ennenkuin puvun valmistusta jälleen jatkettiin.

Aloittaessani opettajan työt vuonna 2006 silloisessa työpaikassani oli ollut perinteenä, että kaikki joilla oli kansallispuku, pukivat sen itsenäisyyspäiväjuhliin. Tällöin muistin anoppini keskeneräisen puvun.
Ko. vuoden juhliin emme ehtineet pukua tehdä valmiiksi, mutta kesällä 2007 innostuin pukuun kuuluvan tykkimyssyn valmistuksesta ja kälyni ompeli puvun liivin. Ompelin pukuun toisen hameen ja myös toinen liivi on tekeillä.

Olen ollut ylpeä siitä, että olemme ”suvun naisissa” saaneet aikaiseksi jotain niin kaunista kuin tämä Jaalan puku on.
Itse olen käyttänyt sitä pääasiassa itsenäisyyspäivän juhlallisuuksissa kouluissa ja mielelläni olen myös kertonut puvun historiasta.

Puku on ollut myös ystävättärelläni lainassa, kun hän oli kummityttärensä rippijuhlissa Norjassa. Siellä puku sai paljon huomiota kauniista värityksestä ja koristeellisista kirjonnoista. Norjalaisilla itsellään on erittäin kauniita kansallispukuja mutta ystävättäreni kertoi, että Jaalan puku ei millään lailla vaikuttanut niiden rinnalla vaatimattomalta.

Seuraavassa sukupolvessa on vain yksi naispuolinen jäsen, mutta onneksi hän on kiinnostunut tästä puvusta, joten puku tullee säilymään suvussa.